Hyvältä tieltä hakoteiden kautta Seefeldiin

Olen päättänyt, että kirjoitan tänne vain silloin kun on kirjoitusfiilis, eikä nyt oikeastaan ole. Jossain sisälläni heräsi silti tarve infota itsestäni tänne juuri nyt, joten tällä kertaa väännän tekstiä vähän väkisin. Ei siis varmaan tule kovin luovaa settiä tällä kertaa, mutta ei anneta sen häiritä. © Touho Häkkinen Viime kerralla puhelin täällä tammikuun suunnitelmista, sekä …

Maailmancupia, scandicupia ja elämänkoulua

Kuukauden päivät talvea takana ja elämään on semmoinen tuntuma, että voisi valvoa ympäri vuorokauden. Tunnit rientää karmeaa vauhtia ja on kaiken kaikkiaan hyvä meininki. Suurentunut elämännälkä selittyy ikuisuusprojektilla nimeltään kallon kehitys. Näin parinkymmenen elinvuoden jälkeen sisäistin, ettei elämän hyvyys kysy aikaa, olosuhteita, lähtökohtia, elämäntilannetta, saavutuksia tai luonnetta. Se kysyy vain keskittymistä ja on täten heti …

Elon ja kulun merkkejä

Moikka! Blogini oli yksityinen vuoden verran muutamasta eri syystä, mutta nyt teki mieli laittaa tämä homma pyörimään taas. Tästedes sepustan tänne jotain mukavaa silloin tällöin. Säännöllisiä kirjoituksia on kuitenkin turha odottaa, sillä ilman kirjoitusfiilistä en osaa kirjoittaa ja kyseinen fiilis ilmenee kohdallani hyvin aaltoillen. Alkajaisiksi ajattelin rustata tilannekatsauksen (urheilu)elämästäni. On myös  mahdollista, että blogitoimintani perustuu jatkossa tällaiseen kuulumistyyppiseen tarinointiin …

Kilpaurheilun kunnian kentät

  Joulukuun alusta huhtikuun alkuun kilpailut rakentavat pitkälti kaikki tekemiseni ja  ajatukseni. Sitä elää viikonloppu kerrallaan. Välillä tulee onnistumisia ja välillä epäonnistumisia, niin harjoituksissa, kilpailuissa kuin omissa oivalluksissa. Talven aikana ei ehdi sisäistää suorituksia, sillä mieli on aina seuraavassa kilpailussa. Seuraava kilpailu tarkoittaa uutta mahdollisuutta näyttää kykynsä ja olla parempi. Tätä mahdollisuutta ei voi tyriä …

En haluaisi olla ammattiurheilija ilman ammattia

    Tässä on reilu kuukausi vieritty eteenpäin  sellaisena ailahtelevana stressipallona. Kun kisojen ja treenien kylkeen isketään kirjoitukset, normaali koulunkäynti, matkustamiset ja kaikki välttämättömät arkiaskareet, on varmaan ihan normaalia, että tulee käytyä vähän kierroksilla. Ei siis ole ehtinyt tai jaksanut suoltaa tänne mitään tekstiä...     Edellä mainitusta rulianssista huolimatta olen ehtinyt pohtia epäoleellista tulevaisuuttani. …

Kiittämätön kakara

  Varmaan kaikki ovat joskus olleet sellaisten ihmisten seurassa, joiden asiat vaikuttavat olevan aika hyvin, mutta siitä huolimatta he vain valittavat jatkuvasti, kun mikään ei kelpaa. Milloin on vikaa koulussa tai työpaikassa, milloin parisuhteessa tai ulkonäössä, milloin yhteiskunnassa ja milloin kesäloman pituudessa. Aina on jokin asia huonommin kuin mitä pitäisi ja ikinä vika ei löydy …

Kun pahin vihollisesi olet sinä itse

  Aloitin pari vuotta sitten matkan kohti tavoitetta, jonka tarkoitus oli tehdä minusta onnellisempi ja parempi kuin koskaan aikaisemmin. Päädyin kuitenkin pisteeseen, jossa olin kaikkea muuta: Elin omassa kuplassani. En osannut olla tai nauttia muiden ihmisten seurasta. Minulla oli pakkomielle tietynlaiseen syömiseen ja treenaamiseen. Kroppa ja mieli olivat niin sekaisin, että en enää ymmärtänyt itseäni, …

Miksi toistamme samoja virheitä?

  Kaikki ihmiset tekevät virheitä. Virheet ovat vain kokemuksia, jotka toimivat oppitunteina. Joitakin virheitä tulee kuitenkin tehtyä yhä uudelleen ja uudelleen. Tällaiset virheet vaikuttavat aluksi jotenkin kiehtovilta, melkein voitoilta. Seuraukset ovat kuitenkin aina yhtä ikävät.       Itse olen taas mennyt toistamaan samoja virheitä. En oikein tiedä miten jälleen kerran onnistuin. Eksyin kai vain valitsemaan sen …