Kaunista kiitosta ja kevättä

Pääsiäinen, vappu ja sortsikelit oli ja meni, joten alkaa olla korkea aika kiittää kaikkia kanssani talvehtineita. 

Ekstralämmin kiitos tukijoilleni, läheisilleni ja sille lempeiden ihmisten populaatiolle, joka minimoi suksen ja elämän otteen lipsumisen.

Tämä kolmiulotteinen kopla tekee onnekaaksi viikosta toiseen, joten saisin kiittää tiuhemmin! 

© Tero Siivola
© Heidi Lehikoinen
© Touho Häkkinen
© Touho Häkkinen

Viime kausi oli ajanjaksona avartava. Uudet ympäristöt ja ihmiset osoittivat, että ongelmat ja mahdollisuudet ovat asenteissa ja tavoissa, eivätkä tilanteissa. Yhteiset tapahtumat ja resurssit. Satoja erilaisia versioita, tuloksia ja tunteita.

Toisaalta tuli nähtyä, että ihmiset on ihmisiä ja samanlaisia kaikkialla. On samat tarpeet, mutta erilaiset keinot ja painotukset kohdata näitä tarpeita. 

Urheiluaiheista asiaa ja ymmärrystä kertyi myös iso röykkiö. Uutuutta sateli ominaisuuksista tekniikkkaan, harjoitusfilosofioista välineisiin ja hengityksestä katseeseen. 


Kivaa oli ja kehitystäkin tuli, mutta ei kumpaakaan riittämiin. Parempaan pyritään ja pingotaan siis kaikilla osa-alueilla.

Harjoittelustani kysellään aina numeerisia arvoja, niin alla yhteenvetoa koko viime kaudesta.

Harjoitusten sisällöistä ja merkkaustavoista täytynee tehdä oma julkaisunsa jossain vaiheessa, mutta saa tuosta jonkinlaista kokonaiskuvaa.

Tästä keväästä on tullut hassu. Ei taaskaan ihan semmoinen, mitä ajattelin. On tapahtunut paljon pienempää. Pinna on kiristynyt ja löystynyt ja kiristynyt. 

Nykyinen situaationi on tekemisen täyteinen ja täyteläinen. Päässä on vaihtelun vuoksi suorahko tie.

Koitan järjestellä semmoista minunlaista systeemiä. Muokata omia keinoja ja painotuksia. Laittaa kintut vihdoin liikkumaan samoissa sfääreissä, joissa suuni ja suunnitelmani liikkuvat.

Alla parit kevätkuvat aikaväliltä 8.4.2019 ja eilinen.

Loisteliasta maanantaita kaikille. Koitetaan pysytellä poluilla tiheikköjen sijaan!

// Eve