Even elämää



Oli ekat isojen ihmisten mestaruuskisat. Sain haluamani ja en saanut. Sain päiviä, tunteja ja minuutteja, jotka tukivat hyvää oloa, kasvua ja unelmia. Tuli hienoja keskusteluja, inspiraatiota, kysymyksiä. Tuli uusia tuttavuuksia, maisemia ja haasteita. Tuli onnistuneita ja opettavaisia urheilumomentteja.


Viestipäivästä puolet oli vaikeaa ja mahtui jokaiseen muuhunkin päivään vaikeaa, mutta lyhyemmin. Vaikea meinaa siis tapahtumia, ajatuksia ja toimia, jotka eivät voimaannuta tai palvelele yleistä hyvää.


Hiihtotavoitteeni eivät täyttyneet. Aioin olla kauden parhaassa vireessä, sijoittua 15 parhaan joukkoon ja hyödyntää kaikki kuluneen kauden virheet ladulla. Nämä aikomukset jäivät pitkälti aikomuksiksi.



ⓒ Jesse Väänänen

Seefeldin jälkeen vietin reilun viikon kotona. Treenien lomaan mahtui kolme palaveria, useampi FaceTime -sessioi, elokuva, yökylävieras nimeltään mummu, kukkiin investoimista ja kevään suunnittelua.




Maaliskuun puolivälissä kävin paketoimassa maailmancup-kauteni Ruotsissa. Oli vähän väkinäinen alkureissu. Väsytti, turhautti ja raivostutti. Torstain, perjantain ja lauantain treeneissä oli rapakuntoinen tuntemus, eivätkä laskutaitoni loistaneet.


Onneksi koko psykofyysinen olemukseni valaistui ja sunnuntain kympistä kehkeytyi hyvä. Tai no hyvä ja hyvä. Tuli käytyä turvallaan lähtösuoralla ja sijoitus romahti reippaasti viimeisellä kilometrillä. Tuli myös jänistettyä mutkissa taas kerran. Mutta muutoin. Muutoin oli sujuvat ja jaksavat 10km. Ja tuli uran paras MC-sijoitus.

ⓒ Jesse Väänänen

Viime viikkoa kulutin kotosalla ylläolevalla ohjelmalla.

Urheilemisen ulkopuolella ehdin hommata kirppispöydän pariksi viikoksi, perehtyä logaritmeihin, joita en koskaan lukiossa sisäistänyt ja viikonloppuna yritin lappalaistuttaa piippomaisia vieraita.

Huomenna sijaintini siirtyy Äänekoskelle, jossa tarjottimella kauden tokavika kisaviikonloppu.

Olen kiertänyt kaukaa valkovioletit kamat edellisten SM-kisojen jälkeen pahan hengen pelossa. Aamun teho niissä ei ollut hemmotteleva, mutta ei myöskään katastrofi. On täten varma olo siitä, että Äänekoskelta voi löytyä kaikenlaista hyytymisen ja hurmoksen väliltä.

Etsivä löytää, joten lähden etsimään jälkimmäistä ja ilmottelen sitten miten kävi.

Kaunista viikonloppua.

//Eve