Elon ja kulun merkkejä

Moikka!

Blogini oli yksityinen vuoden verran muutamasta eri syystä, mutta nyt teki mieli laittaa tämä homma pyörimään taas. Tästedes sepustan tänne jotain mukavaa silloin tällöin. Säännöllisiä kirjoituksia on kuitenkin turha odottaa, sillä ilman kirjoitusfiilistä en osaa kirjoittaa ja kyseinen fiilis ilmenee kohdallani hyvin aaltoillen.

Alkajaisiksi ajattelin rustata tilannekatsauksen (urheilu)elämästäni. On myös  mahdollista, että blogitoimintani perustuu jatkossa tällaiseen kuulumistyyppiseen tarinointiin evemäisen pohdinnan sijaan.

Processed with VSCO with c2 preset

IMG_8308.jpg

Hiihto tiistai-12.jpg
© Jesse Väänänen

Mainittakoon ensin pari sanaa täällä käsittelemättömästä viime talvesta, joka oli lyhykäisyydessään epävakaa.

Kilpailukauden alussa olin aikataulussa kunnon suhteen, mutta joulukuussa tekeminen hankaloitui. Ensin kyynärpää otti sairauslomaa ja sen palattua töihin kärsin turhan itsevarmasta vintistä koko tammikuun. Monessa kisassa oli tuolloin enemmän intoa kuin kuntoa, eli halutti maaliin makaamaan jo pari kilsaa ennen loppusuoraa.

27500678_930897297086310_2162851497129220216_o
© Heidi Lehikoinen 
Nuorten MM-kisoissa vietetyt päivät lukeutuvat viime kauden inhottavimpiin. Olin aivan kujalla koko reissun. Parhaana kotiin tuomisena oli 4. sija yhdistelmähiihdosta, josta tavoittelin voittoa.

Tiedä sitten kehittyikö kunto vai aivokapasiteetti, mutta helmikuussa hapot eivät enää yllättäneet ennen aikojaan ja suoriuduin loppukauden kisoista melkein vaatimustasoni mukaan.

FIS world cup cross-country, mass women, Oslo (NOR)

IMG_4424.jpeg

IMG_5861
© Heidi Lehikoinen 
Mukavimmat kisamuistot kertyivät Trondheimin Skandinavia Cupista, Lahden maailmancupista ja Lapin keväthangilta.

Uusi harjoituskausi käynnistyi toukokuun alussa tutuin sävelin, sillä heikkoudet ja vahvuudet olivat pysyneet ennallaan talven ajan.

Sulan maan toimintasuunnitelma mukaili täten viime vuotista:

Leireillä määrää ja kestävyyttä. Kotiharjoittelussa painotus nopeudessa, voimassa ja tasurissa. Siirtyminen kestävyyspainotteiseen tekemiseen talven lähestyessä edellyttäen, että muut ominaisuudet ovat suotuisalla tasolla.

PPZF9396
© Kimmo Rauatmaa

Leireistä oli tarkoitus käydä kaikki muut A-maajoukkueen matkassa paitsi elokuun korkeanpaikan leiri. Sen sijasta kävin kääntymässä haastajaryhmän leirillä Norjassa, jossa oli tarjolla enemmän kovavauhtista tekemistä.

BOGN1405
© Ismo Eskelinen

Aiemmista keväistä poiketen aloitin tämän kauden täysin villinä ja vapaana. Sulloin nimittäin pääsykoekirjat kaapin pohjalle helmikuussa ja päätin heittäytyä täysipäiväiseksi urheilijaksi.

Keväällä tasoni oli kuitenkin lähempänä amatöörin kuin ammattilaisen tasoa, joten asetin kauden päätavoitteeksi oppia olemaan kuten huippuhiihtäjä. Tietenkin haluaisin hiihtää Seefeldissä ja tehdä hyviä tuloksia talvella, mutta sitä tärkeämpää on kokonaisvaltainen eteneminen ja ammattiurheilijan arjen omaksuminen.

DNMC4856 IMG_5623.jpeg

Vaikka harjoitukselliset suunnitelmani olivat kauden alussa selkeät, on suunnitelmien toteutus ollut mukavan oikukasta.

Treeniviikot toteutuivat pääpiirteittäin toivotusti heinäkuuhun asti, mutta p*rkele tuo elokuu… En lähde avaamaan sitä yksityiskohtaisesti, mutta lyhyesti sanottuna kokonaiskuorma kasvoi liian suureksi monen tekijän summana. Valmennusosasto yritti reagoida elokuun alussa, mutta minä myönsin olevani pihalla vasta, kun pihalle meneminen ei enää maistunut, eli syyskuun alussa. Tuli siis tehtyä virheitä ja vääryyksiä isolla kädellä.

Processed with VSCO with k3 preset

Syyskuu meni  maksellessa elokuun virheistä. Vaikka usko omiin unelmiin oli tuolloin kadoksissa, sain suhteellisen nopeasti hyvät neuvot ja otteet korjausliikkeisiin. Määrätön ja tehoton lorvimiskuukausi oli tuskainen tuohon väliin, mutta elossa selvittiin.

Lokakuun alussa tunsin pitkästä aikaa harjoitusten kehittävän tyttösen ominaisuuksia niiden syömisen sijaan.

Siitä lähtien elämässä onkin mennyt aika nätisti ja fysiikkapuoli on edennyt  toivotusti.

LYDR6202
© Jesse Väänänen

Palasin reilu viikko sitten kotiin onnistuneelta korkeanpaikan leiriltä ja nyt on vain kolme päivää kauden ensimmäiseen starttiin.  Varmaksi en uskalla luvata mitään, mutta luulisin olevani  paremmalla tasolla kuin vuosi sitten tähän aikaan. Vaikka syksyn suunnitelmia jouduttiin muuttamaan, koen harjoituskauteen mahtuneen enemmän hyvää kuin huonoa.

Määrällisesti treeniä on kertynyt suunnilleen saman verran viime kauteen nähden. Joku on kuitenkin jokusen kerran maininnut, että ominaisuuksien kehittäminen on minuuttimäärän kehittämistä tärkeämpää. Ehkä tähän ideologiaan olisi korkea aika uskoa,  sillä happi kiertää tänäpäivänä paremmin  ja koen olevani nopeampi ja osaavani hiihtää silmää miellyttävämmällä tavalla kuin marraskuussa 2017.

IMG_8012
© Jesse Väänänen

Processed with VSCO with s3 preset

Viikonloppuna on siis ohjelmassa Suomen Cup Rovaniemellä. Lauantaina hiihdellään kymppi  ja sunnuntaina sprintti, molemmat perintesellä tyylillä.

Kisojen jälkeen suuntaan Olokselle kauden viimeiselle leirille ja sen jälkeen Rukalle maailmancupiin marraskuun lopussa. Sitä pidemmälle en uskalla arvioida elämäni kulkua, vaikka alustavia suunnitelmia toki löytyy maaliskuuhun asti…

IMG_5867
© Harri Hyytinen

Eipä minulla taida olla tämän enempää kerrottavaa tällä kertaa. Palaillaan asiaan mahdollisesti lähiaikoina tai viimeistään kaukaisessa tulevaisuudessa!

7 vastausta artikkeliin “Elon ja kulun merkkejä”

  1. Kiitos kuulumisista, mukava lukea taustoja joita ei perus uutis- ja markkinointiuutisista löydä. Kilpailukausi starttaa, toivotamme sinulle sellaista kautta että voit nauttia hiihtämisestä ✌
    t. Hiihtelijäharrastelija & co

  2. Siussa tuntuu olevan sopiva ripaus positiivista äärimmäisyyttä ! Niinkuin niin monessa muussakin maailmanhuipussa, anna palaa vaan rohkeasti, valmentajia kuunnellen 😊

  3. Mahtava hiihto viestin ankkurina Beitostölenissa! Tsemppiä treeneihin ja kauteen!

  4. Hieno hiihto tänään.Onnittelut! Tämä on jotain suuremman alkua.Älä unohda lepoa ! Olet fiksu ja älykäs nuori nainen.

Kommetoi