Kilpaurheilun kunnian kentät

 

Joulukuun alusta huhtikuun alkuun kilpailut rakentavat pitkälti kaikki tekemiseni ja  ajatukseni. Sitä elää viikonloppu kerrallaan. Välillä tulee onnistumisia ja välillä epäonnistumisia, niin harjoituksissa, kilpailuissa kuin omissa oivalluksissa.

Talven aikana ei ehdi sisäistää suorituksia, sillä mieli on aina seuraavassa kilpailussa. Seuraava kilpailu tarkoittaa uutta mahdollisuutta näyttää kykynsä ja olla parempi. Tätä mahdollisuutta ei voi tyriä edellisiä hiihtoja pohtimalla, suremalla tai pilvissä leijailemalla. Tietenkin sitä analysoi lyhyesti suorituksen heti kättelyssä ja ottaa ilon irti jos onnistui tai mököttää hetken jos ei onnistunut. Ei kuitenkaan ole aikaa pysähtyä miettimään sen kummemmin.

Hiihtokuplassa eläminen ei loppujen lopuksi ole hassumpaa. Viiden kuukauden ajan se saa kaiken tuntumaan jotenkin suuremmalta ja merkityksellisemmältä. On viikko toisensa jälkeen vähän samanlainen tunne, mikä lapsena oli odottaessa joulupukkia aattoiltana. On samaan aikaan jännittynyt, toiveikas, innokas, odottavainen ja kärsimätön.

 

D3A5788A-039D-4667-9E6E-EF01ABA8FDF7-2

17632463_1107178032720148_9059376569815021764_o

3C87295D-B08C-4131-A36C-A57754F5BE31
© Heidi Lehikoinen

 

Olen jälkeenpäin ollut tyytyväinen siihen kehitykseen, jonka sain aikaiseksi viime kaudella.  Pystyin pitämään palapelin aika hyvin koossa lokakuun vastoinkäymisten jälkeen, minkä seurauksena hiihtovauhti kehittyi ja ilo tekemiseen säilyi. Hyvien suoritusten myötä, olen myös alkanut uskoa omaan potentiaaliini ja tukiverkostooni enemmän. Tietenkin pieniä epäonnistumisia mahtuu jokaiseen kauteen, mutta kokonaisuutena talvi oli plusmerkkinen.

 

17835022_1113394842098467_7873833807498378699_o

 

Ylimenokauden aikana on ehtinyt pohtia elämää ja urheilua  hieman laajemmastakin perspektiivistä.

 

En ole huippu-urheilija vielä, mutta jo tässä vaiheessa huomaan, miten jutut lähtevät kiertämään pientenkin epäonnistumisten myötä. On ollut aika surullista havahtua siihen, miten paljon ihmisiä kiinnostaa epäkohtien suurentelu.

 

Monesti unohdetaan, että urheilijat ovat vain ihmisiä. Heitä ihaillaan ja pidetään viattomina ja kaiken hallitsevina olentoina. Huippu-urheilijan oletetaan olevan periksiantamaton, vahva ja itsenäinen taistelija. Mitä menestyneempi urheilija on, sitä korkeammat vaatimukset hänelle asetetaan. Väsymys, epäonnistumiset ja  terveysongelmat ovat leimattuja. Jos urheilija näyttää vahingossa inhimillisyytensä tai epäonnistuu, ei hän varmasti jää epätietoiseksi asiasta.

 

Olen aina pelännyt epäonnistumisia ja muiden mielipiteitä, mutta eihän se ole mikään ihme, kun miettii sitä kuvaa, mikä monilla on kilpaurheilijoista. Kun onnistut olet koko kansan suosikki, ylpeys ja itsetunto. Kun epäonnistut olet kansalle pelkkä häpeäpilkku.

Siihen on siis syynsä, miksi moni urheilija antaa vain pienen pintaraapaisun itsestään ulospäin. Vastoinkäymisiä on kaikilla huippu-urheilijoilla, mutta koska huonoon vointiin ei anneta lupaa, on näistä asioista helpompi pysyä hiljaa. Yleisen tuomitsemisen takia voi olla vaikea edes tavoittaa urheilijoiden ongelmia.

 

 

Toki urheilu ottaa paljon. Ilo tekemiseen voi kadota ja halu menestyä kasvaa liian suureksi. Paineet ovat isot ja vaatimukset kovia. Vaikeuksia tulee siis varmasti kaikille, mutta ei urheilu kuitenkaan ole sen vaarallisempaa, kuin mikään muukaan työ tai harrastus. Se antaa vain erilaisen näkökulman, uuden ominaisuuden ja suuren tunteidenkirjon elämään. Urheilijalle se itse urheilu on elämä. Mitaleilla ei ole hänelle samanlaista merkitystä, mikä mitaleilla on kansalle.  Ei sillä saisi olla niin suurta merkitystä, mitä urheilija saavuttaa, vaan sillä mitä hänestä kehittyy matkalla kohti päämääräänsä.

Ympäristöllä on kuitenkin suuri vaikutus tähän kehitykseen ja mikäli yhteiskunta antaisi huippu-urheilijoille suorituksista riippumattoman ihmisarvon, voisi tämä kehitys olla suotuisampi ja samalla myös mitalisaldo suurempi.

 

USANA 2017 FIS Nordic Junior & U23 World Ski Championships

 

Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia minua viime kaudella tukeneita. Vaikka tuloslistalla lukee vain Eveliina Piippo, en pärjäisi tälläkään tasolla yksin. Tätä hommaa on myös ihan erilaista harjoittaa, kun tietää, että ympärillä on tyyppejä, jotka ovat mukana niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

 

IMG_7446

IMG_5565

IMG_2462 (1)

17353090_1094297664008185_9009264184982176229_n

 

 

 

 

 

Yksi vastaus artikkeliin “Kilpaurheilun kunnian kentät”

  1. Olen liki 80 vuotias ukko joka iloitsee menestyksestäsi ja myötä elää vaikeat hetket kanssasi. Hiihtelin poikana ja nuoriso vuosinani itse omaksi ilokseni ja se oli kivaa ja siksi iloitsen ja kannustan teitä nuoria ja varsinkin Sinua jaksamaan tulevaisuuteen jossa on vaikeuksia , mutta jonain päivänä olet valmis ja menestys on myös taattu. Hyvää alkanutta talvea ja ennen kaikkea terveyttä.

Kommetoi