Kun pahin vihollisesi olet sinä itse

 

Aloitin pari vuotta sitten matkan kohti tavoitetta, jonka tarkoitus oli tehdä minusta onnellisempi ja parempi kuin koskaan aikaisemmin. Päädyin kuitenkin pisteeseen, jossa olin kaikkea muuta:

Elin omassa kuplassani. En osannut olla tai nauttia muiden ihmisten seurasta. Minulla oli pakkomielle tietynlaiseen syömiseen ja treenaamiseen. Kroppa ja mieli olivat niin sekaisin, että en enää ymmärtänyt itseäni, tunteitani tai omaa parastani.

 

Processed with VSCOcam with f2 preset

eve-2014-23693-nef-p

 

 

Luulin jo selättäneeni tuon vaiheen lopullisesti, mutta ajauduin syksyn aikana hieman samankaltaiseen pisteeseen.

Vaikka mittani on ollut pidemmän aikaa täynnä kaikista ravintoon ja ulkonäköön liittyvistä jutuista, elin itse kuin mikäkin fitnessbimbo. Jostain sain taas päähäni, että maastohiihtäjä pärjää parhaiten mitä enemmän treenaa ja mitä rasvattomampi on.

Tällä kertaa oli vaikea saada tolkkua kallooni, sillä koin koko ajan tekeväni oikeita asioita ja olevani onnellinen.

 

img_2319-1

 

Edellisen kirjoitukseni jälkeen, marraskuun alussa, oli aika kääntää elämää uuteen uskoon.

 

Muutamana aamuna motivaatio kaikkeen oli kadoksissa, mutta eipä se itsesäälissä rypeminen tai perse homeessa eläminen olisi vienyt minua mihinkään.  Tiedostin, että muutos tuskin saapuu soittamaan ovikelloa. Sen en perään on täytynyt itse juosta aina ennenkin.

Piti siis tehdä päätöksiä ja alkaa haastaa itseään epämukavuusalueelle päivittäin.

 

img_4294

 

Olen treenannut joulukuun normaalisti ja tuntuu ihanalta voida taas tehdä kunnolla sitä mistä nauttii, etenkin kun hiihtokelit ovat olleet kuvan mukaiset. On tosin vähän erituntuista treenata marraskuun  elämäntaparemontin jälkeen,  sillä sykkeet ovat  korkeammalla ja happoa kertyy paljon herkemmin kroppaan.

 

Tällä viikolla palasin myös takaisin kisojen pariin ja viime viikkoisiin fiiliksiin nähden kilpahiihto sujui yllättävän hyvin. Tunnen, että vire ei ole vielä paras mahdollinen, mutta sain kaipaamani itseluottamuksen takaisin ja taisin myös lunastaa kisapaikan nuorten MM-kisoihin.

 

Processed with VSCO with a5 preset

 

Ei tässä vielä riemusta hypitä, sillä tiedän, ettei pysyviä muutoksia saavuteta muutamassa viikossa. Urheilijan kehityskolmioni  (harjoittelu, ravinto, lepo) on kuitenkin ollut pitkälti epäsäännöllinen viimeiset pari vuotta…

Toisaalta koen olevani hyvissä käsissä nyt ja vastoinkäymisten iskiessä osaan ilmeisesti mönkiä takaisin maan pinnalle.

 

Processed with VSCO with a5 preset

 

Tähän tekstin loppuun voisin vielä kiittää kaikkia, jotka ovat uskoneet minuun  viime aikoina. Tiedän, etten ole ystävänä tai valmennettavana helpoimmasta päästä…